Ensimmäiset viinitarhat istutettiin Uuteen-Seelantiin 1800-luvulla ja viinimaailman tietoisuuteen saarivaltio tuli vasta 1980-luvulla.
Pohjoinen ja etelä
Uusi-Seelanti on viinimaana suhteellisen nuori: ensimmäiset viinitarhat istutettiin jo 1800-luvulla, mutta viinimaailman tietoisuuteen saarivaltio tuli vasta 1980-luvulla. Australiasta tuotiin ensimmäiset viiniköynnökset vuonna 1819, mutta vuosisadan lopun viinikirvojen tuhot, alkoholinvastainen liike ja vientirajoitusten poistamisesta seurannut hintojen lasku alensivat menekkiä. Nykyisen viiniteollisuuden kehitys alkoi vasta 1960-luvun lopussa.
Pohjoissaari tuottaa punaviinejä erityisesti Cabernet Sauvignonista ja Eteläsaaren Marlboroughin alue valkoviinejä Sauvignon Blanc- ja Chardonnay-rypäleistä. Erityisen kiinnostavia ovat tällä hetkellä pinot noir -punaviinit. Burgundista kotoisin olevaa rypälettä viljellään sekä pohjois- että eteläsaarella, mutta laadukkaimpia viinejä saadaan pohjoissaaren Martinborough´ssa ja eteläsaaren viileämmillä alueilla. Nousussa ovat myös syrah-punaviinit, samoin laadukkaat samppanjamenetelmällä valmistetut kuohuviinit.
Laadukasta viiniä
Uuden-Seelannin viinien taustalla on on suotuisan ilmaston ja maaperän lisäksi viinintekijöiden määrätietoinen työ. Muista Uuden maailman tuottajista poiketen valtaosa viinitaloista keskittyy määrän sijasta laatuun, joka näkyy osaltaan myös viinien hinnoissa. Vuosituhannen vaihteesta lähtien Uusi-Seelanti on alkanut tuottaa maailman maineen saavuttaneita sauvignon blanc -viinejä, jotka kilpailevat Loiren laakson parhaimmiston kanssa. Vanhojen perinteiden puuttuessa tuottajat ovat myös hyvin innokkaita kokeilemaan koko ajan uutta, ja rypälelajikkeiden kirjo onkin kasvanut nopeasti.
Viinialueet
Uudessa-Seelannissa on 11 viinialuetta, jotka sijaitsevat pisimmillään yli 1200 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Tämä vastaa esimerkiksi Champagnen etäisyyttä pohjoisafrikkalaisista viinitarhoista. Viileän merellinen ilmasto kohtalaisen lämpimine kesineen ja leutoine talvineen on saarivaltion suurin etu. Pohjoisen ja etelän vaihtelu ei kuitenkaan käy ilmi tilastoista. Pohjoisessa Aucklandissa ilmasto on lähes subtrooppinen ja kostea, eteläisessä Otagonissa taas mannermaisempi ja luokituksen mukaan liian kylmä viininviljelyyn, joten tilastot eivät aina kerro kaikkea.
Verkostoitunut tuotanto
Toisin kuin perinteisillä Eurooppalaisilla viinitiloilla, Uuden-Seelannin viinintuotanto perustuu tehokkaaseen verkostoitumiseen. Tunnetut viinitalot kasvattavat suuren osan rypäleistä itse, mutta niitä ostetaan myös sopimusviljelijöiltä. Viinitarhoilla tarvittaviin töihin köynnösten leikkauksesta rypäleiden poimintaan käytetään puolestaan kuhunkin työvaiheeseen erikoistuneita aliurakoitsijoita. Pienemmät viinitilat ostavat usein myös viininteon, pullotuksen ja varastoinnin ulkopuolisilta palveluntarjoajilta. Joustava tuotantorakenne mahdollistaa reagoida markkinoiden muutoksiin kilpailijoita nopeammin.
