Janni Hussi ja Joel Harkimo Italiassa Zoninin viinitalon vieraina

Ootko sä tehnyt itsellesi koskaan bucket listia? Koonnut paperille tai päähän asioita, jotka haluat kokea ennen kuin potkaiset tyhjää? Itse olen tehnyt listan ja alkanut viime aikoina toteuttamaan sitä oikein urakalla. Kuluneen vuoden aikana olen päässyt pyyhkimään yli mm. laskuvarjohypyn, lisäkoulutuksen hankkimisen ja kesäloman pitämisen. Vähän aikaa sitten sain jälleen uuden viivan listalle.

Olen aina halunnut käydä viinitiloilla. Olen vain kateellisena katsellut somesta, kuinka ihmiset ovat viettäneet laatuaikaa pariskuntina ja kavereiden kesken ympäri maailmaa mitä upeimmissa maisemissa viinitiluksilla. Nyt oli minun vuoroni päästä kokemaan viininvalmistuksen taikaa.

Lähdimme matkaan yhdessä tutkaparini Jollen kanssa. Jolle oli jo aiemmin päässyt kokemaan niin viinitilat kuin Italiankin, mutta minulle sekä maa että kokemus tulisi olemaan täysin uutta. Saavuimme lennolla Roomaan, josta nappasimme paikallisia perinteitä kunnioittaen Alfa Romeon alle ja suuntasimme nokkamme kohti Toscanan aurinkoa.

Jo ensimmäisillä huoltoasemilla matkanvarrella kävi selväksi, että olemme saapuneet varsin vahvat ruoka- ja ja juomaperinteet omaavaan maahan. Jopa pienimmiltäkin bensiksiltä sai massiivisen kahvikoneen valmistamaa tuoreista pavuista jauhettua kahvia, jonka tarjoili paikallinen barista. Hyllyissä keikkui pussitolkulla erilaisia pastoja ja kylmiöistä sai juustoja. Tuntuu että huoltoasemien valikoimat olivat joissain paikoissa niin hyvät, että Suomessa joutuisi lähtemään erikoisliikkeeseen saadakseen sitä kaikkea.

Castello di Albola - vanhaan linnaan rakennettu viinitila

Silmiä avaavan automatkan jälkeen saavuimme ensimmäiseen kohteeseemme, joka oli Zoninin perheen omistama Castello di Albola. Se on vanha historiaa huokuva linna, josta avautui jylhät maisemat pikkuiselle serpentiinitielle, jota pitkin juuri köröttelimme. Maisemat olivat niin henkeäsalpaavat, etten osaa edes kuvailla. Ja kuvaillahan minä yritin, vaan eipä yksikään ottamani kuva tehnyt kunniaa sille koko komeudelle. Onneksi parhaat muistot säilyvät omissa mielikuvissa.

Meidät otettiin vastaan suurella lämmöllä ja pääsimme majoittautumaan linnan uumeniin. Oli hauskaa heittää mielikuvitus villiksi ja kehittää omaa tarinaa, kuinka moni ihminen oli nukkunut juuri meidän huoneessamme ja kenelleköhän huone oli aikoinaan kuulunut. Nopeasti kuitenkin palasin mielikuvistani nykyhetkeen, sillä meidät kutsuttiin ensikosketuksiin paikallisen ruoan ja juoman pariin.

Meille tarjoiltiin juustoja ja erilaisia leikkeleitä paikalliseen tyyliin. Kylkiäisiksi pääsimme maistamaan Castello di Albolan Chianti Classicoa, joka toimi erinomaisesti juuri juustojen kanssa. Tästä viinistä tuli yksi suosikeistani koko reissulla. Illaksi suuntasimme ravintolaan syömään, jossa viinilistalla näkyi vahvasti Zoninin perheen paikalliset tuotokset.

Italialaisessa ruokakulttuurissa on sellainen hauska piirre, että illallinen voi kestää tunti tolkulla. Ensin syödään alkupalat, sitten alkupalat nro 2, jonka jälkeen väliruokaa ja vasta sitten päästään pääruoan kimppuun, jälkkäreitä unohtamatta. Alkuruoan yhteydessä tarjoillaan usein proseccoa, joka on kieltämättä varsin nappivalinta alkupalojen kanssa. Zoninin Prosecossa pidän erityisesti sen pirskahtelevuudesta ja hedelmäisyydestä. Voisi jopa sanoa, että siinä maistuu mukavasti päärynä. Se on sopivan kevyt ja raikas aloittamaan ruokailurupeaman ja se tulikin tutuksi melkeinpä jokaisen aterian yhteydessä.

Janni Hussi ja Joel Harkimo Italiassa viinimatkalla

Janni Hussi ja Joel Harkimo Italiassa viinimatkalla

Viinintuotanto tutuksi

Reissumme toisena päivänä pääsimme tutustumaan rypäleiden viljelyyn. Ja täytyypä sanoa, että en olisi ikinä uskonut kuinka paljon työtä on viinipullojen taustalla! Nyt osaan arvostaa hyviä viinejä aivan eri tavalla, sillä tiedän mikä tuntimäärä on tuon loistavan juoman takana. Opin siitä, miten erilaiset maaperät vaikuttavat rypäleiden makuun, kuinka kasvukorkeus ja auringon määrä tekevät oman lisänsä soppaan ja millaista riskipeliä viljelijät joutuvat pelaamaan sadonkorjuun hetkellä. Yksikin päivä lisää kyspymisaikaa ja pahimmillaan yllättävä säätilan muutos tai myrsky voi tuhota koko vuoden työn.

Janni Hussi ja Joel Harkimo Italiassa viinimatkalla

Janni Hussi ja Joel Harkimo Italiassa viinimatkalla

Matkan toinen viinitila Maremman maaseudun rauhassa

Parin päivän Castello di Albolan huikeista maisemista ja puitteista nauttimisen jälkeen karautimme toiselle Zoninin tilalle. Tällä kertaa maisemat vaihtuivat huomattavasti tasaisempiin maalaismaisemiin, kun eteemme aukesi Rocca di Montemassin maaseutu. Tilan vierailijoita piristivät kaiken karvaiset elukat aaseista hevosiin ja possuihin. Tämä oli täysin vastakohta Castello di Albolaan verrattuna. Hyvin erilaisia paikkoja, mutta kummatkin omalla tavallansa niin uskomattoman kauniita ja uniikkeja.

Erityisen hyvin Rocca di Montemassissa jäi mieleen Calasole Vermentino valkkari, joka toimi kivasti kevyempien ruokien parina. Se oli jopa Jollen mieleen, joka ei yleensä ole valkkareiden suurin ystävä. Calasole Vermentino on helppo juotava ja toimii hyvin ihan sellaisenaankin.

Janni Hussi ja Joel Harkimo Italiassa viinimatkalla

Viinitilakierroksen päätös rannalla Zonin Proseccoa kilistellen

Viimeisenä iltanamme viinitiloilla päätimme tehdä jotain spesiaalia. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja suuntasimme kohti rannikkoa ja Punta Alaa. Päätimme kilistellä rannan tuntumassa Zoninin Prosecolla ja fiilistellä auringonlaskua meren jylistessä rauhallisena vieressä, ennen kuin menisimme paikalliseen ravintolaan nautiskelemaan merellistä illallista. Ilta oli kaikin puolin mieleenpainuva kaikkine rannan upeine yksityiskohtineen suussa pirskahtelevan Zonin Proseccon parissa. Niin, eikä seurassakaan ollut valittamista!

Italia jäi mieleen erittäin lämpimästi ja tuntuu, että aivan liikaa jäi edelleen kokematta. Zoninin tiloistakin näimme vain kaksi, vaikka pelkästään Italiassa niitä on kokonaiset 11. Pidän ihmisissä intohimosta ja sitä oli todellakin nähtävissä Italiassa. Oli upeaa huomata, millaisella palolla ihmiset viinitiloilla suhtautuivat työhönsä ja viineihin. Olipa ala mikä tahansa, niin silloin kun silmissä syttyy pienet tähdet tuikkimaan omaa työtänsä esitellessä, tietää että on oikeiden asioiden ääressä. Italiaan jäi pieni pala sydäntäni ja sinne aion vielä palata. Olkoot se uusi asia bucket listillani.

Janni Hussi ja Joel Harkimo Italiassa viinimatkalla

Teksti ja kuvat: Janni Hussi

Tilaa uusimmat blogipostaukset sähköpostiisi