Sadonkorjuun aikaan Riojassa

Teksti: Sari Sirén

Rioja on Espanjan arvostetuin, ja yksi maailman tunnetuimmista viinialueista, jonka suosio on vuosikymmenten saatossa laukannut ylös ja alas. Välillä kuluttajat ovat kyllästyneet pitkän tammikypsytyksen aikaansaamiin kuivahkoihin viineihin, jolloin moderneimmat tuottajat ovat luoneet hedelmäisempiä ja helpommin lähestyttäviä viinejä. On sompailtu klassisen ja uuden Riojan välimaastossa, kunnes nyt on jälleen muodissa perinteinen Riojan tyyli, ehkäpä hieman hedelmäisemmällä twistillä.

Riojan jättiläinen, Suomenkin markkinoilla vuosikymmeniä ollut, Campo Viejo, pitää kiinni perinteistä reserva- ja gran reserva -viineillään. Nuorekkaamman ja raikkaamman tyylin etsijälle talo tarjoaa hedelmäisiä crianza-viinejä sekä cavaa.

Poikkesin sadonkorjuun aikaan vilkaisemassa, mitä Campo Viejolle kuuluu. Sään puolesta Riojassa saa varautua mihin vaan, sillä Cantabrian vuoristo ja Ebro-joki voivat kerätä yllättäviä pilvikasaantumia kesken kauniin syyskuun. Niin kävi tälläkin kertaa. Viljelijöille pilviverho on syksyllä toivottu vieras, sillä se suojaa tarhoja pohjoisesta tulevalta kylmältä ilmalta, jollei aurinko ole lämmittämässä.

Saapumispäivän 30 asteen lämpö vaihtui yön yli tuuleen, sateeseen ja 14 asteen lämpötilaan. Riojan reissulle kannattaa siis pakata vähän kaikenlaista matkaan. Riojassa, kuten muuallakin Espanjassa kesä on ollut todella kuuma ja kuiva, johon helpotusta toivat juuri sadonkorjuun alla saapuneet sateet. Sadetta ei kasvukauden aikana tarvita, sillä Riojassa tarhojen kastelu tarvittaessa on sallittua, joskaan ei yleensä käytettyä. Viljelijöiden mielestä kastelu pilaa tasapainon, jonka köynnös luonnollisissa olosuhteissa saavuttaa. Runsaat sateet tuovat rypäleisiin liikaa vettä ja kasvattavat satoa liian kanssa. Tämä sopii toki rypäleitä tuottajille myyville viljelijöille, mutta liika vesi vähentävää rypäleiden konsentraatiota, ja aiheuttaa viinintekijälle harmaita hiuksia.



Tänä vuonna sadonkorjuu on alkanut hieman normaalia aiemmin, ja syyskuun puolivälissä Campo Viejolla oltiin poiminnassa keskivaiheilla. Rypäleet olivat terveitä, sillä kuiva kasvukauden loppu on pitänyt hometaudit poissa. Campo Viejolla on omia tarhoja 230 ha ja loput rypäleistä ostetaan alueen sopimusviljelijöiltä, joita on 800. Tarhat ovat pieniä, hehtaarin pari, eli kun puhutaan suuresta tarhasta, se on jokseenkin kahden hehtaarin kokoinen. Rypäleitä tuotetaan yhteensä 6500 hehtaarilta 15 miljoonaa kiloa vuosittain, mikä pitää viinitarhojen pomon, Marion kiireisenä.

Marion kanssa maistelimme eri lajikkeita tarhoilla ja tutkailimme kypsymistilannetta siementen ja rypäleiden kuorien perusteella. Makealtakin maistuvan rypäleen siemenet saattavat olla vielä vihreitä ja karvaan makuisia, eikä sisus irtoa kuoresta puristamalla. Silloin ollaan vielä jonkin matkan päässä optimaalisesta kypsyydestä poimintaa varten.

Mario kiteyttää Campo Viejon viinien salaisuuden olevan juuri tämä välillä haastavakin ilmasto, siellä työskentelevät taitavat ihmiset, sekä monimuotoinen maaperä tuhansine erilaisine pikkutarhoineen.



Valkoiset lajikkeet on jo poimittu ja rypäleet ovat käymässä 140 eri tankissa. Viinintekijöiden urakkana on maistaa kaikkien tankkien käymisvaiheessa olevat viinit päivittäin. Pääviinintekijä Elena valvoo Campo Viejon viinejä kuin lapsiaan, hän lähes asuu tilalla muutaman kuukauden ajan sadonkorjuun alusta lähtien ja pitää topakkaa kuria.

Elena on ollut Campo Viejolla 33 vuotta ja oli yhtiön toimitusjohtajan sekä arkkitehdin mukana suunnittelemassa talon uutta viininvalmistamoa, joka valmistui vuonna 2001.

Kuva: Campo Viejo

Tilaa on 45.000 neliötä, tankkeja 327 á 65 000 l ja kypsytystynnyreitä 70.000. Viiniä valmistetaan vuodessa 16 miljoonaa pulloa. Luvut ovat huimia, mutta siitä huolimatta jokainen maistamani viini tuntui lähes käsintehdyltä, mikä kertoo vahvasta taidosta ja laaduntarkkailusta.

Maistoimme Elenan kanssa Campo Viejon Gran Reservan vuosikerrat 2001, 2005 ja 2010, joista jälkimmäinen on saatavana Alkosta. Omat suosikkini olivat 2001 ja 2010, molemmissa on ikääntymispotentiaalia vielä reippaasti. Vuosi 2011 maistettiin reissun aikana myös ja se on jokseenkin samantasoinen vuoden 2010 kanssa. Hankalia vuosia Elenan mukaan ovat olleet ”kolmosvuodet” 2003 ja 2013, mutta vuosikertavaihteluthan ne viineistä mielenkiintoisia tekevät.

Elena käy itse Ranskassa valitsemassa kypsytystynnyreihin käytettävät tammet ja tynnyrit valmistetaan Campo Viejolla. Kolmen eri tynnyrintekijän tynnyreissä kypsytettyjen viinien eron maistaa, vaikka periaatteessa valmistustapa ja paahtoaste on ollut samanlainen. Käsityö jättää jälkensä.

Reserva-viinejään Campo Viejo kypsyttää 18 kk tammitynnyrissä ja saman verran pullossa. Gran Reserva on kaksi vuotta tammessa ja kolme pullossa ennen myyntiin laskua.

Valtavasti on rahaa kiinni varastoissa, joissa espanjalaiset ystävällisesti kypsyttävät viinit meille valmiiksi juotaviksi. Pelkästään pullovarastossa lepäilee kypsymässä kuusi miljoonaa pulloa.

Parhaimmillaan nämä tumman kirsikkaiset, mausteiset ja paahteisen tammiset viinit ovat paikallisten suolaisten tapasten kumppanina. Jos satut paikan päälle, tapas-kierrosta Logroñon Calle Laurelilla ei sovi jättää väliin!

Teksti ja kuvat: Sari Sirén

Sari Sirén on helsinkiläinen viiniasiantuntija, joka nauttii elämästä, ilmiöistä sekä ihmisistä hyvän ruoan ja viinin äärellä turhia hienostelematta.

Tilaa uusimmat blogipostaukset sähköpostiisi